Fairy Fortunate LAC

00.00.0000, koulu/estevalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

10.02.2024 Sataa sataa ropisee, kirjoittaja: omistaja (406s)
Koko iltapäivän oli hiljalleen sadellut vuoroin räntää ja vuoroin vettä. Onneksi oli edes lämmintä.. huokasin sopiessani mieheni kanssa, että pari hevosta pitäisi tänäänkin liikuttaa. Ajattelin mennä vaihteeksi Fairilla ja pääsisimme tänään treenaamaan ilman satulaa, koska yleispenkki oli sovitettavana toisessa tallissa, enkä viitsinyt sitä hakea vaihtaakseni huovat ja muut. Orin kanssa ei totta puhuen ollut kyllä ollut kuin huonoja kokemuksia ponin pukittaessa minut jo talvella kertaalleen alas. Fairista oli iän myötä kasvanut kyllä rehellinen ja hyvätapaisempi poni kuin nuorena poikana, mutta toisinaan se uskalsi mammalle järjestää kaikenlaista pientä kivaa. Kakkukestit oli aivan varmasti luvassa huomenna, katselin huolestuneena Christianin ratsua Echeciä, jota ei hirmuisesti ollut näkynyt kentällä viime aikoina. Kun nyt vaan ei oripojat keskenään keksisi mitään älyttömyyksiä. Orilla oli kieltämättä vinkeä ilme Chrisin noustessa ponin selkään ensikertaa, ettei se luvannut ollenkaan hyvää.

Laitettuani Fairin kuntoon marssimme kentälle. Tottakai samaan aikaan alkoi tulla kunnolla jotain rännän kaltaista ja hetkessä olimme kaikki märkiä. Onneksi minulla oli vedenpitävä takki, housut kyllä kastuivat jo heti alkuunsa, koska orin märkä karva kasteli ne. Christianin tullessa paikalle olin selviytynyt kyytiin omatoimisesti (en edes tiedä miten pääsin selkään ilman punttausta) ja päätimme aloittaa oransseilla kartioilla pujottelun alkukäyntien jälkeen. Kummallakaan ei ollut innostusta siirtää ratsastusta maneesiin kelistä riippumatta, emme todellakaan olleet sokerista ja talvella oli ollut ihan riittävästi kylmiä päiviä jo maneesissa puurtamiseen ja tulisi varmasti vielä olemaankin, elettiinhän nyt vasta helmikuun puoliväliä.

Pujottelut menivät orin kanssa oikein kivasti ja sen jälkeen tulimme pujotteluradan päätteenä myös matalaa kavalettia, jonka yli Fairi vetäisi komean loikan minun kiikkuessa kyydissä. Hyppääminen sentään vielä sujui, olinhan aiemminkin hypännyt paljon ilman satulaa. Seuraavaksi teimme uralla kevennysharjoituksia, jotka menivät hyvin, niitäkin oli aiemmin treenailtu jo paljon ilman satulaa. Fairin isohko ravi oli myös helpottamassa hommaa, koska se pompotti sen verran hyvin, että heitti aina valmiiksi ilmaan. Tehtiin myöskin muutamia voltteja samalla, ettei poni ihan tylsistynyt selässä pomppimiseen.

Vaikeampien tehtävien jälkeen teimme voltteja, ympyröitä, pysähdyksiä, siirtymisiä sekä peruutuksia ravissa ja käynnissä. Ne menivät oikein hyvin, vaikka muutama erimielisyys meinasi orin kanssa tullakin. Lopuksi uskaltauduimme laukkaamaan, joka meni niin kauan hyvin, kunnes edellämme laukkaava Echec päätti huvikseen väistää kentän laitaa ja Fairi tottakai heti matki ja pukitti vielä komeasti. Onneksi orit eivät päässeet irti, kun samaan aikaan kentän hiekkaa pääsi testaamaan myös Christian muutamaa kulmaa myöhemmin Echecin keksiessä häipyä alta. Ärsyyntyneenä nousin takaisin ratsaille, ei huvittanut enää kyllä laukata. Loppuun otimme sen sijaan pohkeenväistöä ja muita harjoituksia käynnissä ja ravissa. Huomenna olisikin sitten luvassa "kiitokseksi" ponille kunnon koulutreeni satulan kera ja paaaaljon laukkatehtäviä!

05.01.2024 Kinkut kaakkoon, kirjoittaja: omistaja (180s)
Joulukinkut oli tuhottu ja hevosillekin joululoman aikana kertynyt muutama ylimääräinen kilo poneillekin. Alkaneen tammikuun kunniaksi päätin ratsastella Fairin kanssa koulua maneesissa, koska pakkasta oli miltei kaksikymmentä astetta. Käveltyämme rauhalliset alkukäynnit nostin ravin, Fairilla tuntui olevan kiire ja se heitteli päätään levottomasti. Ravissa tehtyämme voltteja ja ympyröitä se kuitenkin rauhoittui työntekoon ja tehtyämme aikamme kolmikaarista ravissa ja saatuani taivutukset rehellisesti läpi annoin orin kävellä hetkisen puolipitkin ohjin. Välikäyntien jälkeen kokosin jälleen ohjat ja teimme siirtymisiä raviin sekä pysähdyksiä kirjainten kohdalle käynnistä ja ravista. Laukkatyöskentelyn jätin loppuratsastukseen ja teimme lähinnä laukassa pysähdyksiä keskelle uraa. Lopuksi otimme vielä pohkeenväistöä käynnissä pitkällä sivulla, jonka jälkeen tuli harjoitusravissa voltti lyhyelle sivulle ja sen jälkeen kulmasta laukannosto. Laukassa otin vielä lopuksi Fairin ympyrälle ja teimme enemmän töitä laukan etenevyyden ja peräänannon suhteen sen verran kuin ponin fysiikka antoi periksi. Mikään vaativan tason koulutettuhan se ei ollut, joten sellainen helpompi muoto eteen-alas laukassa oli riittävä tässä kohdin. Lopuksi otin vielä muutamia ravilisäyksiä, koska raviaskel tuntui hieman tikittävältä ja vauhdin kasvaessa se muuttuikin heti paremmaksi ja rennoksi. Kuuliaisen ponin kanssa oli kiva tehdä vielä loppuverryttelyä ravissa ja käynnissä.