Små Förstörelse

KutsumanimiElse RekisterinumeroVH19-017-0028
Rotushetlanninponi Säkäkorkeus102cm
Sukupuoliruuna Väriruunikko
Syntymäaika20.03.2002 SWE 23v Koulutustasohelppo B / 70cm
OmistajaJannica (VRL-04799) Kasvattaja
Maahantuoja
Erin Åqvist, Ruotsi
VRL-14703

Luonne

Else on pieni ja pippurinen poniruuna. Pääsääntöisesti se käyttäytyy vallan mainiosti, mutta toisinaan sitä kiukuttaa ja ärsyttää kaikki. Monitoimiponiksikin kutsuttu Else on kuitenkin loistava valinta ratsastuskouluun, koska sillä voi niin ratsastaa, ajaa kuin mennä agilityäkin. Suuren suosion saavuttanut poniruuna on pohjimmiltaan erityisen sydämellinen tyyppi. Hoidettaessa Else käyttäytyy yleensä hyvin. Toisinaan aikuisten ihmisten lähellä sille iskee kuitenkin ponisyndrooma, joka johtaa näykkimiseen, karkailuun ja luimimiseen. Ikinä Else ei kuitenkaan potkaisisi ihmistä. Lasten kanssa ruuna osaa aina käyttäytyä, varsinkin, jos kyseessä on ponille uusi tuttavuus. Vanhempia ja kokeneempia ruuna kyllä juoksuttaa mielensä mukaan - esimerkiksi avaamalla narunsa ja karkaamalla. Ei Else toki kauas lähde, mutta ei varmasti tarvitse ihmetellä, miksi poni on hieman pyöreä - se on hyvin perso ruualle.

Ratsuna Elsestä löytyy kaksi vaihdetta. Aloittelijoiden kanssa se kulkee kuin enkeli, varoo ja tottelee hyvin. Mutta kun aletaan puhua paremmista ratsastajista, jotka vaativat enemmän kuin väistöt ja kolme askellajia, ei ruuna jaksa yrittää. Toisinaan se heittelee kokeneempien kanssa takamustaan villisti ilmassa ja selkeästi naureskelee itsekseen, kun muka pelästyy puskasta. Ei ruuna ole kuitenkaan ilkeä, eikä ikinä tee tyhmyyksiä pienten lasten kanssa. Esteratsuna Else on aivan omaa luokkaansa! Se hyppää paremmin kuin monet sitä isommat ponit. Else onkin varma valinta estetunnilla, koska se harvemmin kieltää tai kyttää. Lisäksi poniruuna osaa itse katsoa hyppypaikat, joten myös pienempien on turvallista sen tasaisissa laukka-askelissa ja hypyissä harjoitella esteitä. Maastossa Else on lähes aina hyvin käyttäytyvä ja varma ratsu. Toisinaan se voi kokeneempien kanssa innostua laukkailemaan niin villisti, että takamuskin lentää ilmaan. Yleensä Else kuitenkin toimii loistavasti eikä kyttää tai pelleile.
© Bella (VRL-14703)

Sukutaulu

i. Skadedjur
m 103
ii. Pegassus
mrnpäis 106
iii. Pericles of Danger rn 102
iie. Dola mpäis 99
ie. Sandy v.d. Manderbroekweg
m 98
iei. Clay v.d. Manderbroekweg m 102
iee. Stelfrenda rn 98
e. Lilla Vän
rn 99
ei. Max
rn 102
eii. Joseph v. Dorpsicht rt 93
eie. Hammarshus Holly rn 91
ee. Lavendel
m 106
eei. Componist m 103
eee. Lill-Bella m 100

Laatuarvostelut

KRJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

ERJ Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

YLA Laatuarvostelu

Ei vielä arvosteltu.

Kisatulokset

KRJ 4 sijoitusta

18.02.21 - KNS - 1/10 - Adina
18.02.21 - KNS - 1/10 - Adina
30.09.21 - he C - 3/25 - VSY Cup
03.04.23 - he C - 1/13 - Adina

ERJ 0 sijoitusta

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

Valmennukset

00.00.0000, koulu/estevalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

Päiväkirja

24.12.19 Aattomaasto, kirjoittaja: omistaja (286s)
Nostin satulan telineelle ja ryhdyin harjaamaan maailman mahtavimman talvikarvan omaavaa ponia. Onneksi sentään karvanlähtö oli jo loppunut. Viimeistelin harjauksen pehmeällä dandyllä ja satuloin ratsuni tottuneesti. Olin kiristämässä vyötä, kun Jessica ilmaantui karsinanovelle laittaen kypärää päähänsä. Hän ojensi suitset naulasta ja kiitin tyttöä, jatkaen kuolainten lämmitystä. Sitten suitsin uljaan ratsuni ja olimme molemmat valmiita lenkille. Pakkasta oli ihan mukavasti, muttei kuitenkaan onneksi yli kymmentä astetta, joten etelästäkin tulevat maastoilijat pärjäisivät varmasti, vaikka minua kieltämättä hieman huvitti paksut toppatakit. Muut olivat jo päässeet ulos ja sovittelivat itseään satulaan. Kertailimme jonojärjestystä kiristäessäni vyötä ja kerroin suurin piirtein reittisuunnitelmat kotiin jäävälle Christianille, mikäli matkalla tulisi jotakin yllättävää vastaan. Tarkoituksena oli kuitenkin jouluaaton kunniaksi kiertää lähireitti ja näyttää vähän Rovaniemen hulppeita maastoja matkaajille, jotka olivat olleet halukkaita aikaiseen aattomaastoon hämärän vielä ollessa rajamaillaan.

Kaikilla oli alkumatkaa varten otsalamput mukana, joten pääsimme lähtemään. Jessica sai asettua perääni, koska hänen ponillaan tuntui olevan vähän liikaakin menohaluja ja sain samalla pitää vekkulia uutta poniaan silmällä maastovarmuuden suhteen. Koko poppoo tuntui olevan tänään vauhti päällä ja menohaluja riitti niin paljon ettemme juuri kävelleet hiekkatielle päästyämme, vaan annoimme hevosten vähän pudistella talven energiaa matkavauhdin ollessa rivakkaa, vaikka valtaosa porukasta olikin poneja. Käännyimme vasemmalla ensimmäisestä risteyksestä, joka sai jostakin syystä ratsuni levottomaksi, liekö katsellut korkeista kuusista roikkuvia oksia lumenpainosta, jotka alkoivat jäädä varjoihin auringon pikkuhiljaa noustessa. Sammutin otsalamppuni ja muutkin tekivät niin viimeistään auringon noustua. Varjot lankesivat metsässä ponin jalkoihin, joita sen piti pikkuloikin toki vähän tutkailla, mutta muuten matka eteni mukavasti vapaapäivistä huolimatta. Leveälle polulle päästyämme nostimme rauhallisen laukan, jota saatiinkin hyväpohjaisella tiellä jatkaa koko tienpituudelta. Valitettavan pian tuo tiepätkä oli kuitenkin taas laukattu ja siirtelimme vähän eri tahtiin raville pysyen kuitenkin suhteellisen hyvässä parijonossa laukan jälkeen. Kotimatka sujui leppoisasti väen ihmetellessä eri eläinten jälkiä lumihangessa.

03.12.19 Else muuttaa maalle, kirjoittaja: omistaja (222s)
Enpä olisi vielä kuunaan kuvitellut helmikuussa, kun kävin Elsellä tunnilla, että ruuna vielä muuttaisi meille eläkekotiin maaseudun rauhaan. Uskottava se kuitenkin oli, kun pikkuruinen poni tervehti itsevarmalla hirnahdukselle lähitarhan asukkeja Bellan purkaessa sitä trailerista. Veimme Elsen suoraan pihattotarhaan, sillä oli varmasti jo kova nälkä, kun heinäverkkokin oli tyhjätty matkalla aikoja sitten. Else oli matkustanut hienosti ja asettui odotetusti syömään paalille heti, kun pääsi riimusta ja kuljetussuojistaan eroon. Else huuteli syömisen lomasta varmuuden vuoksi muutamalla näköpiirissä kauempana olevalle isolle pojalle, mutta asettui sitten laiskasti syömään kääntäen meille takapuolensa. Naurahtaen kutsuin Bellan kahvittelemaan. Ilmassa oli kirpeyttä, ensimmäinen kunnon pakkaspäivä. Bella kiskaisi takin hupun päähänsä, kun suuntasimme lyhyehkön matkan kartanolle.

Hoitaja lähti Jessican näyttämänä viemään Elsen tavaroita paikoilleen. Tätä päivää olikin odotettu, tyttö oli lakkaamatta puhunut ponin tulosta siitä asti, kun Elsen ylläpitoon tulosta oli Bellan kanssa sovittu. Jessica vain oli onnellisen tietämätön siitä seikasta, ettei ruuna suinkaan ollut tullut meille ylläpitoon, vaan oli tytön aikainen joululahjaostos, johon olimme yhteistuumin päätyneet kahvittelun lomassa ja paperit täytettyämme. Rotupuhdas shetlanninponi olisi varmasti mukava lisä kilpailuporukkaan, vaikkei siitä siitoskäytössä iloa ollutkaan. Saatiinpa papparainen vahtimaan pihattolaumaa, jonne olisi joulun tienoilla muuttamassa myös toinen shettis kaveriksi Britanniasta. Siihen asti Else saisi kuitenkin kunnian hallita valtakuntaansa ylhäisessä yksinäisyydessä. Hyvästelimme Bellan ja Elsen hoitajan, jolle tytön pyyhkiessä kyyneleitä hihaansa vakuttelin, että ruunaa saisi ihan koska vain tulla moikkaamaan, jos olisi suuntana lappi.

04.02.19 Elseen tutustumassa, kirjoittaja: omistaja (434s)
Olin aivan täpinöissäni astuessani ulos autosta Soligtin pihassa. Bella oli pyytänyt minua tunnille, koska toimi opettajana Soligtissa ja kokeilemaan shettisruuna Elseä, jolla ei kokonsa vuoksi juuri ollut tunneilla käyttöä, vaikka se olikin kuulemma osaavissa käsissä oikein näppärä kaveri ja teki töitäkin kokoisekseen hyvin. Else oli sisällä saapuessani, joten hain ponin varusteet ja sidoin sen sitten karsinassa kiinni, Bella oli varoittanut, että siltä saattoi löytyä pientä shettismäistä pilkettä silmäkulmasta, mutta minähän niihin temmellyksiin olin jo tottunut kun oli talli täynnä näitä riiviöitä. Sain yllättävän helposti Elsen laiteltua kuntoon ja kun Bella tuli huhuilemaan tuntilaisia oli kello ilmeisimmin jo viisi. Olin ilmoittautunut sopivaan helppo B ryhmään, jossa oli lisäkseni neljä oppilasta, melko nuoria kaikki, mutta en antanut sen häiritä, nuorten kanssa oli kiva työskennellä ja etenkin 16-vuotias Maria vaikutti mukavalta tytöltä, lisäksi hän meni usein Muumilla, joka oli kieltämättä aivan nimensäveroinen vekkuliponi. Tallustimme peräkanaa Bellan perässä maneesiin, olin hieman yllättynyt, koska meillä treenattiin näin kivalla aurinkoisella ilmalla kentällä, vaikka olikin viitisen astetta pakkasta. Toisaalta kentällä oli melkoisesti lunta, joka olisi ehkä voinut olla juuri Elselle liian raskasta, kun sillä varmasti oli vähän huono kunto liikkumattomuuden takia.

Kävelimme peräjälkeen kaartoon ja nousimme selkään, eipähän kerrankin tarvinnut jakkaraa.. Kiristin vyön ja pidensin sitten jalustimia vähäsen, kouluahan tänään oli tarkoitus treenata. Odottelin rauhassa, että toiset olivat valmiina ja siirryimme sitten luvan saatuamme kävelemään uraa pitkin pitkällä ohjalla. Else tuntui rauhalliselta kaverilta, joka ei kyllä hötkyillyt, vaikka luntakin vähän katolta valui alas. Saimme alkaa muutaman kävelykierroksen jälkeen keräämään ohjia ja tekemään itsenäistä verryttelyä, se oli ilmeisesti muille tuntilaisille vieras käsite, koska he tönöttivät käynnissä ja ravissa pitkin uraa. Bella aika nopsaan alkoikin heitä neuvomaan tekemään voltteja ja muuta. Siinä kohdin olinkin jo täysin keskittynyt Elseen ja teimme siirtymisiä keskemmällä maneesia, ettemme olleet toisten tiellä. Siellä mahtui myöskin hyvin tekemään pikkuponin kanssa peruutuksia ja käyntijuttuja. Raviin siirryimme uralle ja yritin saada omaa tilaa tekemällä tarvittaessa voltteja ja ympyröitä, joku kun tuntui aina olevan edessä, vaikkei meitä ollut kuin viisi.

Lopulta olimmekin yksin toisessa päädyssä ja teimme kolmikaarista, voltteja ja muuta taivuttelua ja asettelua, Else tuntui supermukavalle ja toimi kuin unelma, luulen että poni jopa tykkäsi, kun pääsi oikeasti tekemään töitä. Sitten aloiteltiin varsinaista tuntia. Saimme ottaa käyntiin ja laittaa jalustimet kaulalle. Tein työtä käskettyä, piti nostaa ravi, harjoitusravia onneksi, huokasin, en ollut mitenkään iso fani kevennysharjoituksille ilman jalustimia tai satulaa.. Else huomasi laukannostojen alussa tilaisuutensa koittaneen ja yritti lähteä toisesta päästä maneesia nostaessani laukan. Käänsin sen kuitenkin nopealla reaktiolla ympyrälle, ruuna vaikutti yllättyneeltä ja niin oli kyllä Bellakin, joka kehui siirtoa. Lopputunnista meillä ei sitten ollutkaan enää laukan kanssa mitään ongelmia ja tykästyin Elseen suuresti luvaten tulla uudelleenkin työskentelemään ponin kanssa.

02.02.19 Itsenäinen tunti, kirjoittaja: Ponnie (204s)
Naureskelin istuskellessani alkukäyntejä pienen poniruunan selässä. Else sen sijaan jo selvästi pohdiskeli mitä se keksisi minun pääni menoksi. Hoputtaessani ruunaa raville, poni näytti minulle pitkää kieltä ja veti päätään maata kohti. Ehei, noin helposti minä en sentään tippuisi, tai no niin minä luulin siihen saakka, kunnes ruuna veti yllättävän pukkisarjan. Satula valahti ruunan olemattoman sään yli ja minä sen mukana. Nolona katselin ympärilleni, parin muun naisen ratsastellessa hieman isommilla ratsuilla ohitseni. Nousin ylös maasta kavutakseni uudelleen ponin selkään. Päästyäni takaisin selkään otin uusinta yrityksen ja nyt Else lähti minun onnekseni suosiolla tiheään raviin.

Ravia keventäessäni tunsin kuinka juuri puoli tuntia sitten syömäni kasvisgratiini heijasi mahassani ylös-alas. Pyörittelin ponilla voltteja kulmiin ja lopulta uskalsin istua harjoitusraviin. Ei se ollutkaan niin pahaa istua kuin olin odottanut. Vaihdoin suunnan lävistäjällä ja sitten päätin ottaa keskiympyrän laukassa. Laukka ei noussut ihan kuin olin ajatellut, vaan siitä tuli pikemminkin ajolähtö. Else kiihdytti vauhtiaan, mutta unohti onneksi tehdä harkitsemansa lukkojarrutuksen. Pysyin kuin ihmeen kaupalla pikkuponin tahdikkaassa laukassa, jonka jälkeen otin vielä loppuun hieman ravia. Ravissa sain lopulta Elsen jopa hieman pyöristymään niskasta, mutta mistään peräänannosta on turha edes puhua. Loppuraveissa ja käynneissä ruuna oli tyytyväinen saadessaan venyttää kaulaansa mahdollisimman pitkäksi. Vaikka shetlanninponeilla tulee harvemmin ratsastettua, voisin harkita ratsastavani Elsellä toistekin.