Oldfinion Brandon

ii. Bulletproof oli tummanruunikko isokokoinen oldenburg. Se toimi pääasiassa kouluratsuna ja kilpaili pitkän sekä menestyksekkään uran kotimaassaan Saksassa ja osittain myös muualla Euroopassa. Luonteeltaan Bulletproofia kuvailtiin rauhalliseksi ja tasapainoiseksi oriksi, joka oli helppo käsitellä kilpailupaikoilla. Ori toimi siitoskäytössä kaksi kautta, joiden jälkeen se sai vajaat sata jälkeläistä ja saattoi jäädä ansaitulle eläkkeelle.
ie. Arbor Mist oli punarautias suuri oldenburgtamma, joka kilpaili kouluratsuna, mutta hyppäsi myöhemmin myös hyvällä menestyksellä muutamia pieniä esteluokkia vaihtelun vuoksi. Mist oli luonteeltaan kiltti ja mukava tamma, jonka kanssa pärjäsivät kaikki. Ratsu-uransa ohella tamma oli jonkun verran tallin ulkopuolisesti siitoskäytössä ja sai elinikänään yhdeksän varsaa, jotka seuraavat emänsä jalanjälkiä kouluradalle.
ei. Lawford edustaa laadukasta Ford-orilinjaa, joka sai nimensä 1900-luvun alussa Saksaan oldenburgsiittolan perustaneen Werner Fordin mukaan. Ford-linjan oriit ovat pitkälti kouluratsuja ja ne ovat tunnettuja laadukkaista liikkeistään sekä hyvästä perimästään. Lawford on näyttävä ja raamikas kimo ori, joka kilpailee kouluratsastuksessa GP-tasolla. Ori kypsyi hitaasti, eivätkä sen ensimmäiset vuodet kilparatsuna luvanneet hyvää jatkoa. Lawfordin omistajalla ja ratsastajalla riitti kuitenkin uskoa siihen, että vielä jonain päivänä ori puhkeaisi kukkaan ja siitä kehkeytyisi GP-tason kilparatsu. Niinpä he jatkoivat hevosen työstämistä ja lopulta heidän satsauksensa palkittiin. Lawford kilpailee yhä edelleen. Kilpakausi toisensa jälkeen näyttää siltä, että ori on kuin viini, se tulee entistä paremmaksi vanhetessaan. Jälkeläisiä II-palkinnolla kantakirjatulla oriilla on tähän mennessä reilut sata kappaletta ja se on hurjan suosittu jalostusori. Luonteeltaan Lawford on yleisesti ottaen rauhallinen hevonen, mutta toisinaan siitä pilkahtelee esiin tulisempi puoli.
ee. Ariane on kaunis ruunikko tamma. Säkäkorkeutta sillä on 166 cm. Ariane kilpaili nuorempana Intermediate II-luokassa. Monet epäilivät aluksi tamman kykyjä, mutta pienikokoinen tamma näytti epäilijöille, että se pystyy napsimaan hyviä sijoituksia. Ariane päihitti urallaan monia itseään isokokoisempia ja isoliikkeisempiä oriita. Tammalla ratsastaneet kehuivat sen valtiksi todella sitkeää, mutta toisaalta myös miellyttävää ja nöyrää luonnetta, sillä Ariane halusi tehdä aina parhaansa radalla. Ratsastajien mukaan parhaimmillaan Arianen kanssa saattoi päästä niin hyvään yhteisymmärrykseen, että tuntui siltä kuin tamma olisi lukenut heidän ajatuksensa. Vakuuttava kilpaura päättyi sairastelukierteeseen, jonka jälkeen omistaja ei enää halunnut rasittaa hevosta treenaamalla sitä uudestaan vaativien luokkien edellyttämään kuntoon. Ariane jäi siitostammaksi nauttimaan kotitallin rauhallisista oloista. Tamman jälkikasvusta on nähtävissä, että se periyttää varsoilleen sitkeää, mutta miellyttävää luonnetta sekä irtonaisia liikkeitä.

iii. Bullseye oli ruunikko iso ori, joka kilpaili kouluratsuna vajaan 40 sijoitukset verran. Koulu-uransa ohessa ori kilpaili myös pieniä esteluokkia sijoittuen. Bull astui elämänsä aikana vain omistajan tammaa, koska se oli luonteeltaan haastava ja tietenkin varsojen pelättiin saavan se perintönä. Tutut ihmiset pärjäsivät kuitenkin orin kanssa hyvin ja se oli melko tunnettukin oman aikansa kilpahevonen.
iie. Prom Queen oli tummanruunikko suurikokoinen oldenburgtamma, joka kilpaili vaativia koululuokkia ja lisäksi sijoittui myös metrin esteillä. Tamma pärjäsi myös erittäin hyvin näyttelyissä ja se palkittiin Champion-arvonimellä vain 3-vuotiaana! Queen sai elämänsä aikana vain kolme varsaa, koska omistaja halusi keskittyä kilpailemiseen. Näidenkin varsojen epäillään olleen vahinkoja, mutta mitään varmaa tietoa ei asiasta ole säilynyt. Sen verran kuitenkin varmaksi tiedetään, että varsojen isä oli samalla tallilla asustanut Bullseye, jota ei haastavan luonteensa vuoksi käytetty varsinaisesti siitokseen. Varsoista kuitenkin osoittautui luonteeltaan olevan erittäin mukavia ja kilttejä, joten pelko oli turha. Lisäksi näistä yksi tamma palkittiin emänsä lisäksi Champion-arvonimellä 6-vuotiaana.
iei. Maestro Dobel oli isokoinen punaraudikko oldenburg, joka kilpaili lähes koko muun suvun tapaan kouluratsastuksessa, tarkemmin vaativalla tasolla ja yli 120 sijoituksen verran. Pitkän ja menestyksekkään uransa huipuksi ori palkittiin saavutuksistaan koululaatuarvostelussa II palkinnolla ja se jäi ansaitulle eläkkeelle. Dobel oli myös siitoskäytössä ja sai laskujeni mukaan ainakin kuusi GP-tasolla kilpailevaa varsaa, joista yksi ori on lisäksi palkittu koulu-uransa ohessa estelaatuarvostelussa ja valio-arvonimellä sekä oldenburg laatuarvostelussa vieläpä II palkinnolla! Kaikkiaan Dobelille siunaantui jälkeläisiä viitisenkymmentä.
iee. After Dark oli musta laadukas oldenburg, joka omasi hyvät lennokkaat askellajit ja varman luonteen. Tamma oli todella hieno ilmestys, eikä sen siitosarvoa ainakaan vähentänyt se, että tamman kaapissa oli pokaaleja enemmän kuin muilla sen aikaisilla siitoshevosilla yhteensä! Darky palkittiin kantakirjassa III palkinnolla ja sen lisäksi näyttelytulostensa perusteella se sai muotovalion arvonimen vanhempana. Tamma kilpaili monipuolisesti koulua ja esteitä ja palkittiin II ja III palkinnoilla lajien laatuarvostelussa siitosuransa aluksi. Tamma sai siitokseen siirryttyään kymmenen varsaa, joista valitettavasti yksi menehtyi keuhkosairauteen ennen ensimmäistä vuotta. Muita varsoja kelpasi kyllä näyttää ja erityisesti kaksi orivarsaa nousivat menestyksellään ylitse muiden! Näistä toinen palkittiin yleislaatuarvostelussa III palkinnolla monipuolisesta kisaamisestaan ja toinen palkittiin kantakirjapalkinnon lisäksi Champion-arvonimellä ja monipuolisesta kilpailu-urastaan II palkinnolla laatuarvostelussa. Dark lopetti siitosuransa ollessaan 17-vuotias ja eli tämän jälkeen vielä seurahevosena varsojaan kasvattaen kuusi vuotta, kunnes se oli pakko lopettaa vaikean puhkurin vuoksi.

eii. Ekhford on komea ruunikko ori, jolla on takanaan menestyksekäs kilpaura kouluratsastuksen huipulla. Ura aukeni jo nuorena pienemmissä luokissa, joita ori kiersi haastavuutensa takia usean eri ratsastajan kanssa. Ekhfordin omistaja alkoi olla jo melkeinpä epätoivoinen, kun kukaan ei kokenut pystyvänsä yhteistyöhön tulisen oriin kanssa. Portti GP-tasolle avautui nuoren saksalaisen ratsastajalupauksen, Heinrich Wolfin, myötä. Ratsastaja ja hevonen olivat niin sanotusti samalla aallonpituudella ja löysivät yhteisen sävelen, jonka avulla heidän yhteinen taipaleensa oli menestyksekäs. Sittemmin Ekhford on vetäytynyt kilpakentiltä viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä Saksan maaseudulle. Ekhfordin omistaa nykyään ratsastaja Heinrich Wolfin perhe. Oriitta käytetään harkitusti jalostuskäytössä juuri luonteen tulisuuden takia. Osa sen jälkikasvusta on selvästi perinyt hankalampia luonteenpiirteitä, mutta joukosta löytyy myös rauhallisempia ratsuja. Ekhford on kantakirjattu II-palkinnolla ja sillä on myös kantakirjaan hyväksyttyjä varsoja.
eie. Naenia on rakenteeltaan siro, kimo tamma, jolla on säkäkorkeutta 163 cm. Tamma kilpaili muutaman kilpailukauden verran kouluratsastuksessa Prix St Georges -tasolla, minkä jälkeen se siirrettiin siitostammaksi. Halukkaita ratsastajia olisi kyllä löytynyt, mutta omistaja katsoi parhaaksi menetellä tällä tavoin. Kilpauran jälkeen tamman kanssa ryhdyttiin kiertämään näyttelykehiä oikein urakalla. Se pärjäsikin oikein mainiosti ja valittiin pariin kertaan koko näyttelyiden parhaaksi tammaksi. Naenia on myös kantakirjattu. Tamma oli aina kahdeksanvuotiaaksi asti kasvattajansa omistuksessa, minkä jälkeen se myytiin eräälle aktiivisen kilpauran lopettaneelle kouluratsastajalle, joka kasvattaa oldenburginhevosia. Naenia viettääkin leppoista siitostamman elämää pienehköllä siitostallilla maaseudun rauhassa. Tamma on hyväluonteinen ja varsin rauhallinen hevonen, jota on helppo ja miellyttävä käsitellä. Naenian varsat ovat lähes poikkeuksetta perineet emältään sen miellyttävän luonteen ja ne ovat yhtä yhteistyökykyisiä yksilöitä.
eei. Pacer oli näyttävä isokokoinen ori, jolla oli säkäkorkeutta 172 cm. Ruunikko ori kilpaili kouluratsastuksessa aina GP-tasolla asti. Sen kilpaura oli melko tasapaksu ja suurimmat voitot jäivät saavuttamatta. Oriin ensimmäinen omistaja kyllästyi muutaman vuoden jälkeen siihen, ettei toivottua tulosta tullut. Pacer myytiin Saksasta Hollantiin, jossa sillä ratsasti useampi nuori ratsastaja, joka vasta haki paikkaansa kilparatsastajana vaativissa luokissa. Niin Pacerista tuli uusien tulokasratsastajien opettaja, jonka kanssa he saavuttivat sijoituksia helpommista luokista ja taitavimmat saivat kokeilla siipiään GP-tasolla. Vikkelään tahtiin vaihtuvat ratsastajat pitivät kyllä oriista, jolla oli varsin miellyttävä luonne, mutta aika nopeasti he saivat ratsastettavakseen muita hevosia, joilla oli enemmän kapasiteettia huippusijoituksiin. Erinomaisen rakenteensa ja luonteensa ansiosta Pacer saavutti kuitenkin suosiota jalostusoriina. II-palkinnolla kantakirjattu ori on periyttänyt jälkeläisilleen hyvän rakenteen lisäksi näyttäviä liikkeitään.
eee. Ruunikolla Ariette -tammalla oli säkäkorkeutta tasan 160 cm. Ariette ei itse koskaan astunut kilpa-areenoille, sillä se oli puhtaasti siitoskäytössä. Tamma oli tuttu näky näyttelykehissä, joissa se saavutti useita palkintoja. Se on kerran valittu koko näyttelyiden parhaaksi tammaksi. Ariette palkittiin kantakirjaustilaisuudessa II-palkinnolla. Tamma sai paljon kehuja hienosta rakenteestaan. Myös sen liikkeitä kehuttiin ilmaviksi ja näyttäviksi. Moni Arietten selkään kavunnut kuvaili tamman ravia ja laukkaa niin isoiksi, että niissä oli vaikea istua tai ainakin tamman askellajit vaativat totuttelemista ennen kuin ratsastaja saattoi kunnolla rentoutua kyydissä. Luonteeltaan Ariette oli rauhallinen ja hyvin seurankipeä. Sen kerrotaan kiintyneen syvästi tallikissaan, joka tepasteli usein tamman karsinan lähettyvillä. Tamman muuten rauhallinen olemus saattoi välillä jopa hätääntyä, jos tuttua kissanhahmoa ei ollut näkyvissä tallissa. Arietten kerrotaan olleen varsoilleen hyvä ja huolehtivainen emä.

00.00.0000, kouluvalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

06.09.2016 Syyskauden avajaiset Varpulassa, kirjoittaja: Jannica (214 sanaa)
Söpöysnäyttelyt? Mietin pienessä mielessäni pohtiessani syksyn ratoksi ohjelmaa tallin hevosille. Brandon voisi kyllä olla ihan mielenkiintoinen osallistuja hevosten luokkaan, pohdin kirjoittaessani lomakkeeseen esittäjän jälkeen "Oldfinion Brandon". Oli ori ainakin helppo esitettävä, joten miksipäs ei? Valmistelumme alkoivat jo edellisenä iltana, kun pesin orin kunnolla ja letitin harjan valmiiksi, kovin paljoa letitettävää ei siinä kyllä riittänyt, mutta pysyisipähän siistinä aamuun, mietin sulkiessani tallinoven kymmenen maissa illalla. Aamulla oli kiireistä aikaa, kun piti saada hevoset lastattua, valmisteltua ja ottaa vähän tavaraakin mukaan. Onneksi kaikki sujui hyvin ja pian olivat kaikki kyydissä hoitajat mukaan lukien. Mihinkähän mie edes joutuisin ilman heitä? Varpula oli meille entuudestaan tuntematon paikka, joten olimme varanneet hyvin aikaa sinne ajamiseen, tottahan se oli, että täältä pohjoisesta on joka paikkaan kamala matka. Takapuolet hellinä pääsimme kuitenkin vihdoin paikalle. Ihan hirveästi ei osallistujia näkynyt paikalla olevan, joten vähempikin häsläys olisi näköjään lähteissä riittänyt.. Purettuani traikun hoitajat menivät taluttelemaan hevosia ja kävin ilmoittamassa pojat luokkiin. Brandon starttaisi ekaan näyttelyluokkaan hevosille, jossa ei näkynyt olevankaan muita osallistujia, mikä oli kyllä perin outoa. Luulisi, että täälläkin päin Suomea olisi osallistujia riittänyt? Verryteltyämme käsialueella muutaman ravipätkän olikin kello salakavalasti vierähtänyt kymmeneen ja näyttelyt käynnistettiin. Brandon valittiin odotetusti ainoana luokan parhaaksi ja tuomari korosti orin eleganttia ulkomuotoa ja hurmaavaa esiintymistä niin kauan, että meidän piti ottaa muutama lisäkierros kommentoinnin loppumista odotellessa..